19. KEMIA

Kemian opetuksen lähtökohtana on kokeellisen lähestymistavan kautta ohjata oppilasta luonnontieteille ominaiseen ajatteluun ja niiden tietojen käyttämiseen eri tilanteissa.

19.1 TAVOITTEET

Oppilas

  •  tuntee kemian ilmiöiden ja sovellusten merkityksen

  •  ymmärtää aineiden kiertokulkuun ja tuotteiden elinkaareen liittyviä prosesseja sekä niiden merkityksen ympäristölle

  •  tuntee aineiden ominaisuuksia

  •  tietää aineen rakennetta ja kemiallisia sidoksia kuvaavia käsitteitä ja malleja sekä tämän perusteella osaa esittää kemiallisia reaktioita reaktioyhtälöiden avulla

  •  oppii tekemään luonnontieteellisen tutkimuksen, tulkitsemaan ja esittämään tuloksia sekä arvioimaan tulosten luotettavuutta ja merkitystä

  •  osaa työskennellä turvallisesti ohjeita noudattaen.

19.2 OPPISISÄLLÖT

7. luokka

Aineen rakenne

  •  alkuaineet, puhtaat aineet, seokset

  •  alkuaineiden ja yhdisteiden merkitseminen, luokittelu ja erottaminen sekä reaktionopeuksien vertailu

  •  reaktioyhtälöiden tulkitseminen, esimerkiksi palamisreaktio

Ilmakehä

  •   aineet ja niiden merkitys ympäristölle

Vesi

  •   ominaisuuksia, kuten happamuus ja emäksisyys

Palaminen

  •   aineiden paloherkkyys

  •   palamisreaktioita

  •   palamistuotteiden ominaisuuksia ja vaikutuksia ympäristössä mm. happamoituminen ja kasvihuoneilmiö

8. luokka

  •  atomin rakenne

  •  alkuaineiden jaksollinen järjestelmä

  •  alkuaineiden ja yhdisteiden ominaisuuksien ja rakenteiden selittäminen atomimallin ja jaksollisen järjestelmän avulla

  •  kemiallinen sidos ja yhdiste

  •  reaktioyhtälö

  •  hapettuminen ja pelkistyminen

  •  metallien valmistus ja käyttö

  •  jalot ja epäjalot metallit

  •  sähkökemiaa

  •  hapot

  •  emäkset

  •  neutraloituminen

  •  korroosio

9. luokka

  •  hiilivedyt (ryhmät ja nimistö sekä öljynjalostus ja energialähteet)

  • alkoholit
  •  karboksyylihapot ja esterit
  •  muovit
  •  hiilihydraatit
  •  paperi
  •  valkuaisaineet
  •  rasvat
  •  ravintoaineet
  •  pesu-, lääke- ja kosmeettiset aineet sekä tekstiilit
  •  kierrätys

   19.3 TYÖMENETELMÄT

  •  luokittelu

  •  kokeellinen työskentely itsenäisesti, pareittain ja ryhmissä

  •  raportointi

  •  keskusteleva opetus

  •  opettajan demonstraatiot

  •  tiedonhaku, myös tieto- ja viestintätekniikan käyttö

19.4 ARVIOINTIIN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA

Arviointi suoritetaan valtakunnallisen opetussuunnitelmaperusteiden asettamin kriteerein

Päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8

  •  osaa työskennellä annetun ohjeen mukaan turvallisesti yksin ja ryhmässä
  •  osaa tehdä yksinkertaisia luonnontieteellisiä kokeita, esimerkiksi kokeen, jossa tutkitaan aineen palamista, palamistuotteen liukenemista veteen ja syntyneen vesiliuoksen happamuutta
  •  osaa esittää kokeidensa tulokset ja tulkita niitä
  •  tuntee aineiden kiertoprosesseja ja niiden aiheuttamia ilmiöitä luonnossa ja ympäristössä, esimerkiksi hiilen kiertokulku, kasvihuoneilmiö ja happamoituminen
  •  tuntee kemian ilmiöiden ja sovellusten merkityksen ihmiselle ja yhteiskunnalle, esimerkiksi fotosynteesin merkityksen elollisen luonnon energiavarannolle sekä korroosion ja korroosiolta suojaamisen merkityksen rakentamisessa ja metalliteollisuudessa
  •  tuntee ympäristöön vaikuttavia aineita, niiden lähteitä, leviämistapoja ja vaikutuksia ihmisen ja luonnon hyvinvointiin, esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden palamistuotteita ja raskasmetalleja
  •  tuntee kemian teollisuuden eri aloja kuten metalli- ja puunjalostusteollisuus sekä niiden tuotteita ja niiden merkityksen jokapäiväisessä elämässä
  •  osaa tulkita tavaraselosteita, selittää tuotteen elinkaaren ja tehdä valintoja kuluttujana
  •  osaa käyttää oikeita käsitteitä kuvaillessaan aineiden ominaisuuksia ja kemiallisia ilmiöitä, esimerkiksi happamuutta, sähkönjohtokykyä ja olomuodon muutoksia
  •  osaa tutkia aineiden ominaisuuksia ja käyttää tuloksia alkuaineiden ja yhdisteiden luokittelussa, tunnistamisessa ja erottamisessa, esimerkiksi epäjalot ja jalot metallit
  •  osaa kuvata atomia, kemiallisia sidoksia ja yhdisteitä asianmukaisia malleja käyttäen
  •  osaa tulkita yksinkertaisia reaktioyhtälöitä ja kirjoittaa esimerkiksi hiilen palamisreaktion yhtälön
  •  osaa tehdä päätelmiä aineen reaktioherkkyydestä atomin uloimman elektronikuoren rakenteen tai alkuaineen paikan perusteella jaksollisessa järjestelmässä.